49v.Oisko tää nyt puolivälin krouvi?Tällä hetkellä kaikki näyttää ja tuntuu oikein hyvältä.Olen onnistunut elämässäni monessa asiassa oikein hyvin:Saanut ihanan perheen,ihanan kodin ja saanut tehdä töitä joita olen rakastanut.Urheilussakin saavutin sen mitä minun resursseilla oli saavutettavissa.
Olen aina ollut asiassa kun asiassa hirveän määrätietoinen ja asettanut itselleni tavoitteita:Elämässä,urheilussa,taloudessa ja onnistunut niissä.Josta jokaisesta saan kiittää rakasta vaimoani!Ilman häntä minulla ei olisi mitään!Tämän vuoden olen vuorotteluvapaalla ja olen kyllä huomannut että en töihin enää kaipaa työkavereita tosin on välillä ikävä vaikka vähän erakko olenkin.Kesää odotan että pääsee poikien kaa landelle ja saa vähän nyrkkeilystä paussia.Josko huhtikuussa jaksais alkaa vähän lenkkeillä?Olen sellainen ihminen joka suunnittelee
kaiken etukäteen ja asettaa päämäärät kaikelle nuoresta pitäen olen ollut tällainen.Muistan jo -80 luvun alussa kun vaimoni
kanssa seurusteltiin kumpikin omilla tahoillamme odotin että hän on vapaa ja otin yhteyttä.Ensimmäisen yhdessä vietetyn
viikonlopun jälkeen tiesin että hän on tuleva vaimoni ja lasteni äiti.Sen koska menemme naimisiin olin suunnitellut vuosia
etukäteen,siis tottakai olimme jo seurustelleet kauan.Samoin koska ensimmäinen poikani syntyy!Toisen ja kolmannen vaimoni päätti.Nuorempana olen ollut hirveän itsekäs varsinkin tän nyrkkeilyn kanssa,olen mennyt ja kierrellyt ja vaimo hoitanut
kotipuolessa kaiken,aina meillä on siistiä ja ruokaa valmiina kun tullaan kotiin.Mitä töihin tulee niin olisko ollut-89 kun meillä palomiehillä nostettiin eläkeikä 55v. 65vuoteen!Se oli minulle kuka oli suunnitellut 55 vuotiaana alkavansa nauttia elämästä liikaa,päätin että lopetan 50 vuotiaana ja näin tulen tekemään.Mulle riittää kun vähän saan urheilla ja vaimon kanssa touhuta.Portsari hommia vielä joskus viikonloppuisin teen,että saa vähän pelirahaa.Oikeesti mä en ois mitään ilman
mun rakasta vaimoani,hän on tukenut ja neuvonut minua kaikessa paitsi nyrkkeilyssä ja töissä ja auttanut minua selviytymään tässä elämässä ja ollut maailman ihanin vaimo ja äiti meidän lapsille.KIITOS rakas vaimoni.En tiedä miksi en ole koskaan osannut kieltäytyä ja sanoa ei,olen koko elämäni tehnyt aina toisten mieliksi asioita ja sekin on vuosien saatossa alkanut rassaa ja olen ollut pari viimeistä vuotta henkisesti hyvin väsynyt.Nyt lepään vuoden perheeni kanssa urheilen omaksi iloksi ja suunnittelen mitä tekis seuraavat 49 vuotta.Eli lyhyesti minulla oli ihana lapsuus ja nuoruus,kiitos vanhempieni.Ihana aikuisikä kiitos rakas vaimoni ja lapset jotka olemme saaneet.Kiitoksia kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti